skip to main |
skip to sidebar
Lauantaina 15.5.2010 oli 3D-SM meidän kotikaupungissa ja otettiin osaa Sinisulista, Rasmus ja minä. 3D-SM oli haastavin maasto oloita ja ampumakulmista mitä olen koskaan FFAA: puitteissa 3D-kilpailuna ampunut. Mitä on tosi hienoa. Rasmus ampui tämän kilpailun ensimmäisenä lonkkari kisanansa ulkosalla, tuli 165 pistettä ja monet onnittelut kilpakumppaneilta, että tällä kertaa kerrankin jäit ilman mitalleita. Kävimme edellisenä iltana ja ammuimme matkat, niin että yksi sormen leveys yli, taisi olla 55 m ja sormi ali 20 m ja 40 keskelle, siitä se alkio lokkariampuminen kilpailuissa, Rasmuksen pienet 
paunamäärät on turhan alttiit pienille heitoille vetopituudessä pidemillä matkoilla, tulee ylä ja ala osumia turhan, tässä pitäisi varmasti hankkia jäykempi lonkkari, ja minun hioa vielä paremmin nuolten virittelyt, uusimmissa sarjoissa mitä olen tehnyt puunuolia on ilmeisesti vieläkin liian suuret sulat. Itse ammuin VMBU luokassa, omasta mielestä tämä meni parhaiten mitä koskaan sillä ei tullut ainuttakaan pummia, vaikka pistesaalis ei ollut niin päätä huimaava. Ihmettelin itse miten arviointi onnistu näin hyvin, kevään ensimmäisessä arvioitavassa kisassa minulta, sillä kun toiset elukat olivat tosi vaikeita ammuttavia. Tulokset tästä linkistä.
24.4.2010 saimme vasta ensimmäisen pakan pystyyn Rasmuksen kanssa maastoradalla, näin myöhään meillä ei ole vuosiin mennyt, tavallisesti olemme ampuneet jo kuukauden ulkona tähän aikaan. Me jouduimme viime vuonna syyskuun loppuun mennessä poistaa kaikki ampumarastit metsästä kaupungin vaatimuksesta, minkä tekee maastoradan ylläpidon työlääksi ja hankaliksi kun kaikki pakat pitää pystyttää ja kantaa edestakaisin. Viime keväänä luultiin, kun saimme käyttöön tämän syrjäisen mäen että saisimme pitää rakentamamme maastoradan yli talven ja pääsisi heti harjoittelemaan kuin lumi sulaa, tai vaikkapa koko talven jos tulemaan sattuu taas lumeton talvi.
Lonkkarinuoli kaarsi kyllä vähän tottumattomasti pidemmillä matkoilla, mutta kyllä se lähtee vielä kunnollaan tänä keväänä. Tässä pitää seuraavaksi harjoitella altatähtäystä taljajousella, ja katsoa miten se auttaa elukoitten matkan arvionneissa.
Kävin meidän maastoradalla. Nyt hiihtoladun pohja on sulannut niin paljon että siinä pysty pyöräillä. Metsässä on vielä lumista ja tosi märkää ja sotkusta. Kävin myös meidän entisellä rata alueella, siellä on jyrkemmat ja aurinkoisemmat rinteet, ja ne olivat jo täysin kuivat. Harmin paikka että meidät häädettin siitä vahasta mäestä se on vaan aurinkoisempi paikka. Ensi viikon aikana pitäisi saada joku Sinisulka kaveriksi pystyttämään pari kolme taustaa, että pääsisi ulos ampumaan. Nyt kun Rasmus on armeijassa, hänestä ei ole apua tänä keväänä niin kuin edellisinä vuosina.
5.4.2010 lähdimme taas Folkkarilla kukonlaulunaikaa (meidän mielestä) kilpailemaan Tellin hallille piiriin mestaruuskisaan. Rasmus oli saannut päähänsää että ainakin yksi lonkkarikisa ammutaan tänä talvena, niin hän otti lokkarinsa ja ampui 402 pistettä ja tuli kolmanneksi. Itse ammuin Hoytillani ensimmäisen kilpailuni tällä sisäkaudella, pienen virhelaskennan jälkeen (aika iso) huomasin ampuneeni 563, joka taitaa olla ennätykseni. Nyt tässä pitäisi alka tehdä lisää lonkkarinuolia kesää varten, uusien oppien ja vaatimusten mukaan, 
niin että ammutaisiin kummatkin ainakin yhden ulko kilpailun lonkarilla.
PS. Meitä oli jopa kolme Sinisulkaa tällä kertaa mukana kilpailussa.
Nyt mä löysin itseni, siis tiedän missä olen käynnyt hiihtämässä. Tämän kuvassa näkyvän tolpan juuressa on latukartta ja www.osoite, mistä myös kartta löytyy ja muuta tietoa. On muuten hulppeat pelto ja suomaisemat pääkaupunkiseudulla ilman mitään teitä ja rakennuksia että muuta sen sellaista. Paikka missä olen on 60 astetta 19,44 ja 25 astetta 10,19.
PS. Tässä kävi kuin oikella hiihtäjillä, iski vatsatauti ja kilpailu peruuntu.
Piirin osakilpalu menestyksen jälkeen, päätin lisätä hiihtämistä ja vähentää ampumista, jos sillä tavalla saisi itsensä kuntoon. Tässä olen jossain Sipoossa, jossain saman näköisellä pelolla kuin kaikki muut pellot siellä. Pitää tarkastaa Googlesta missä kävin tänään, sillä nyt olin ekaa kertaa pitkästä aikaa harhaladulla! (vähän samanlainen olo kuin olisi ampunut pummin). En meinaa sentää Loimaalle saakka hiihtää!
13.3.2010 lähdettiin Helsingin jousiammuntapiirin osakilpailuun (Artemis) Maunulaan. Olen harjotellut jokun verran, kun mulla on FFAA:n SM viikon päästä, Rasmus taas ei ole harjoitellut yhtään viime kesän jälkeen. Minä ammuin elämäni huonoimman tuloksen kilpailussa, vedin 3 seiskaa peräjälkeen, ennen kuin älysin vaihtaa nuolta, Rasmus taas ampui parhaan tuloksensa 18 m:lla 582. Totesin vaan, kannattaako harjoittelu olleenkaan meidän perheessä. Olimme koko taljaluokka Korsoosta, Rasmus, Marko ja minä. Harmi, 
että ei ollut Helsinkiläisiä mukana tällä kertaa. Katsotaan mahdutaanko mukaan seuraviin piirikilpailuihin, nyt kuin olemme piirin ulkopuolisia ja saamme osallistua vain jos löytyy tilaa. Taisi tämä kilpailu mennä penkin alle minulta, mutta sitä tyytyväisempi on meidän kuopus.
Lauantaina 15.5.2010 oli 3D-SM meidän kotikaupungissa ja otettiin osaa Sinisulista, Rasmus ja minä. 3D-SM oli haastavin maasto oloita ja ampumakulmista mitä olen koskaan FFAA: puitteissa 3D-kilpailuna ampunut. Mitä on tosi hienoa. Rasmus ampui tämän kilpailun ensimmäisenä lonkkari kisanansa ulkosalla, tuli 165 pistettä ja monet onnittelut kilpakumppaneilta, että tällä kertaa kerrankin jäit ilman mitalleita. Kävimme edellisenä iltana ja ammuimme matkat, niin että yksi sormen leveys yli, taisi olla 55 m ja sormi ali 20 m ja 40 keskelle, siitä se alkio lokkariampuminen kilpailuissa, Rasmuksen pienet 
paunamäärät on turhan alttiit pienille heitoille vetopituudessä pidemillä matkoilla, tulee ylä ja ala osumia turhan, tässä pitäisi varmasti hankkia jäykempi lonkkari, ja minun hioa vielä paremmin nuolten virittelyt, uusimmissa sarjoissa mitä olen tehnyt puunuolia on ilmeisesti vieläkin liian suuret sulat. Itse ammuin VMBU luokassa, omasta mielestä tämä meni parhaiten mitä koskaan sillä ei tullut ainuttakaan pummia, vaikka pistesaalis ei ollut niin päätä huimaava. Ihmettelin itse miten arviointi onnistu näin hyvin, kevään ensimmäisessä arvioitavassa kisassa minulta, sillä kun toiset elukat olivat tosi vaikeita ammuttavia. Tulokset tästä linkistä.
