skip to main |
skip to sidebar
Nyt mä löysin itseni, siis tiedän missä olen käynnyt hiihtämässä. Tämän kuvassa näkyvän tolpan juuressa on latukartta ja www.osoite, mistä myös kartta löytyy ja muuta tietoa. On muuten hulppeat pelto ja suomaisemat pääkaupunkiseudulla ilman mitään teitä ja rakennuksia että muuta sen sellaista. Paikka missä olen on 60 astetta 19,44 ja 25 astetta 10,19.
PS. Tässä kävi kuin oikella hiihtäjillä, iski vatsatauti ja kilpailu peruuntu.
Piirin osakilpalu menestyksen jälkeen, päätin lisätä hiihtämistä ja vähentää ampumista, jos sillä tavalla saisi itsensä kuntoon. Tässä olen jossain Sipoossa, jossain saman näköisellä pelolla kuin kaikki muut pellot siellä. Pitää tarkastaa Googlesta missä kävin tänään, sillä nyt olin ekaa kertaa pitkästä aikaa harhaladulla! (vähän samanlainen olo kuin olisi ampunut pummin). En meinaa sentää Loimaalle saakka hiihtää!
13.3.2010 lähdettiin Helsingin jousiammuntapiirin osakilpailuun (Artemis) Maunulaan. Olen harjotellut jokun verran, kun mulla on FFAA:n SM viikon päästä, Rasmus taas ei ole harjoitellut yhtään viime kesän jälkeen. Minä ammuin elämäni huonoimman tuloksen kilpailussa, vedin 3 seiskaa peräjälkeen, ennen kuin älysin vaihtaa nuolta, Rasmus taas ampui parhaan tuloksensa 18 m:lla 582. Totesin vaan, kannattaako harjoittelu olleenkaan meidän perheessä. Olimme koko taljaluokka Korsoosta, Rasmus, Marko ja minä. Harmi,
että ei ollut Helsinkiläisiä mukana tällä kertaa. Katsotaan mahdutaanko mukaan seuraviin piirikilpailuihin, nyt kuin olemme piirin ulkopuolisia ja saamme osallistua vain jos löytyy tilaa. Taisi tämä kilpailu mennä penkin alle minulta, mutta sitä tyytyväisempi on meidän kuopus.
21.2.2010. kävimme Wilhelm Tellin järjestämässä 60 nuolen 20 yardin SM-kilpailussa. Olimme liikkeellä kerrankin kolmen hengen porukalla, Rassella oli pidempi loma niin suostu sekin lähteä mukaan ampumaan jousipyssyllä. Tuotti se myös tulosta, paras pistemäärä moneen vuoteen AMBU luokassa, itse ammuin pisteen paremman tuloksen kuin poika tätä ei ole tapahtunut viimesiin seitsemää vuoteen. Kaikki Sinisulat oltiin sitten mitaleilla. Oli muuten ihan siisti ajomatka Korsoosta Arabiaan, kun oli parkkitilaakin paikan päällä. Ei tässä ole muuta kuin odottaa että lumi sulaa ja pääsee ulos ampumaan ja harjoitella kevään ja kesän Bowhuting kierrosta varten. Me laitettiin viime syksynä kunnon pakka valmiiksi Sipooseen talveksi, mutta siellä ei ole tullut kertaakaan käytyä!
Olin 16.1. yksin liikkeellä valmennusleirillä Siuntiossa. Olin lupautunut Masalle kuvaamaan ampujia ja katsomaan ja neuvomaan talja-ampujia, kun kaikki muut ehdokkaat tyssäsivät. Alun perin mun piti vaan hoitaa osan nettikirjoittelusta. Sinne lähdettiin sitten, repullinen elektroniikkaa mukana matkaan kun ei tiennyt yhtään minkälaista laitteistoa siellä tulee vastaan. Kaikki alkoi hyvin Tapsan jousiammunta luennolla, lonkkariammunnasta ja altatähtäyksestä kovalla pisteellä,
tähän mun pitää vielä palata tänä keväänä, kun saan mun omat kaavakuvat piirrettyä ja päästään ulos ampumaan Rassen kanssa. Luennon jälkeen mä kuvasin kaikki meidän ampujat kahdella erilaisella kameralla varmuuden vuoksi. Onneksi, sillä Masa järjesti hemmetin hienon auditorion tosi upeilla sanyo av-laitteilla, jotka oli kosketusnäyttö ohjattuja. Silloin homma alkoi revetä, hyvä että edes kaikki jotenkin saatiin toimimaan. Siinä jäi katsomatta mun lempi dvd:n miten solmukohta etsitään alumiininuolesta ja se kohta pitää tulla suoraan blade hyllyn päälle, ja paljon muuta materiaalia
taljajousia varten. Rassella oli ampumaleiri yhtä aikaa Pahkikesella. Tässä linkki Rasmuksen kirjoitukseen. Suurin yhtenäinen porukka taisi olla Ascellan Salosta , oli ihan mukava nähdä niin paljon nuoria ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet jousiammunnasta, niin että en itse enää ollut nuorin porukassa!
On vaikeata saada mitään ammuntakuvia medän perheestä kun ei pääse itse mukaan, Rassella on kyllä digikamera mukana Intissä (nykyään kielletty mutta eri luvalla saa kuvata kun anoo sellaisen) mutta sillä se kuvaa kaverita. Tässä Rasmus joulun välipäivinä jossakin Itä-Suomen metsissä pyssynsä kanssa. Meillä on ollut tosi hiljasta jousiampumarintamalla, itse olen käynnyt silloin tällöin vähäsen harjoittelemassa yksin, eikä mitään suurempaa ole suunnitteillaan tällä hetkellä kilpailupuolella, vaan katsotaan kuukausi kerrallaan mitä motivaatiota löytyy! Tällä hetkellä mietin onko koko blogin pito tulossa vanhanaikaiseksi ja pitäisikö siirtyä Facebook:iin ja tehdä sinne sellaisen vuorovaikuitteisen maastojousiampujan jutskan.
On ollut hiljaista tämä syksyn meillä, 3D-SM kilpailun jälkeen ei olla käyty missään kilpailemassa, ja nyt kun Rasmus hankki itsensä pois Santahaminasta ja käy vain joka toinen viikkoloppu kotona on täkempää ohjelmaa kun isänsäkanssa ampuminen. Tässä kuva Rasmuksesta ja sen uudesta menopelistä minkä se sai tänä syksynä, siinä on kahdet pyörät ihan kun talja jousessakin vaikka lähtönopeus ei ole sama. Minä ehdin jo huolestuu että eiköhän ne ollenkaa pyöräile siellä intissä enää, vaan kaikki menevät autokyydillä.